Ensi kesälle minulla on suuria suunnitelmia, kun tarkoitus olisi lähteä noin kuukauden interrailille Euroopassa. Yksin.
En ole koskaan matkustanut yksin, vaikka ajatus siitä on muhinut päässä jo pidemmän aikaa. Viimeisen vuoden aikana olen kavereiden kanssa erilaisilla kokoonpanoilla tehnyt neljä ulkomaanmatkaa, jotka ovat kerryttäneet itseluottamusta lähteä reissuun myös ilman sitä ihanaa matkaseuraa.
Italia, Rooma, 2015
Mitä yksin matkustaminen sitten tarkoittaa? Minulle varmaan ensisijaisesti sitä, että saan tehdä kaikki reissuun liittyvät päätökset itse. Jes, ei enää turhia kompromisseja! Toisaalta sosiaalisena ihmisenä yksin matkustaminen tuo varmasti myös mukanaan tietyn tyyppistä yksinäisyyttä. Vaikka varmasti matkalta löytyy muitakin reissaajia kehen voi tutustua, puuttuu se toinen kenen kanssa voi jakaa kaikki hienot hetket ja muistella reissua sen jälkeenkin. Tuttua kaveria ikävöinkin varmaan juuri matkaseuraksi ennemmin kuin avuksi vaikeisiin tilanteisiin.
Hollanti, Wierden, 2015
Englanti, Seven Sisters country park, 2013
En osaa vielä jännittää reiliä, koska olen lähdössä vasta heinäkuun lopussa töiden ynnä muiden syiden takia. Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että kun h-hetki lähestyy, alan luultavasti hermoilla, miten ihmeessä pärjään kuukauden yksin tuntemattomassa paikassa vieraalla kielellä. Eniten epäilyttää juuri turvallisuus, pienikokoinen parikymppinen tyttö yksin on varmaan monelle pahantekijälle helppo kohde.
Olisikin kiva kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia yksin matkustamisesta. Myös vinkit reilaamiseen ja yksin reissussa pärjäämiseen ovat enemmän kuin tervetulleita! :)
Latvia, Riika, 2014
Kuvituksena vanhoja reissukuvia
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
This summer I'm going interrailing through Europe - all by myself. It's going to be the first time I'm travelling solo and I'm a bit nervous. Especially I'm concerned about loneliness while travelling since I'm a very social person. I think I'll really miss someone to share all the great moments with, but I try to think about it as a way to challenge myself.
I'm sure solo travelling teaches valuable skills when surviving all alone in a foreign country speaking a foreign language. Even though I feel slightly anxious (after all, it's the first time for me solo travelling) I'm excited about my trip. It sure will be memorable even without a friend to share it with.
Mä haluaisin myös kovasti matkalle yksin! Tuntuu, että se on tehtävä nyt kun on matkustellut niin paljon. Jotenkin haluaisin uutta kokemusta ja sitä, että mä selviän myös yksin. Oon matkustellut lähinnä poikaystäväni kanssa ja hänen kanssaa on todella ihana matkustaa <3 Mutta jotenkin olisi niin siistiä matkustaa myös yksin :) Ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavana voisin vaikka tehdä jonkun viikonloppu reissun yksin :) Uskon, että selviät hyvin reissussa ja olisi kiva lukea sun suunnitelmista enemmänkin!
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaYksin matkustaminen on varmaan semmonen mikä monella kutkuttaa mielessä, mutta monesti (ainakin mulla) on kaverit ollu niin innokkaita mukaanlähtijöitä, että ei oo edes ollut tilaisuutta lähteä yksin ennen kuin nyt. Toivottavasti sullakin onnistuu yksin matkaan lähteminen, varmasti erilainen ja unohtumaton kokemus, vaikka toisenkin kanssa on ihana matkustaa!
Kiitos tsempistä, ja mää varmasti jaan mun reilisuunnitelmia tänne enemmänkin, kunhan saan konkreettiset päivämäärät ynnä muut selville :)
Jos on näin kova halu ja into reissusta yksin, se kertoo asennepuolen ja luonteen lujuudesta, selviäjätyyppi siis��. Tärkeintä on pitää itsensä virkeänä,skarppina ja levänneenä, jo siksikin että yksin reissatessa sairastuminen ei ole mukava juttu. Varsovassa unta palloon ja siitä se lähtee, puolalaiset ovat muuten kivoja ja avuliaita, vieraanvaraista kansaa. En tiedä, miten se näkyy tämän päivän Varsovassa, mutta siitä eteenpäin ne tavalliset ihanat ihmiset poistavat yksinolon tunnetta. Kerran Wroclawissa sain yöpyä köyhänä opiskelijana uudessa hotellissa ilmaiseksi ja vielä sviitissä, koska muut huoneet oli täynnä. He eivät hennonneet ajaa reppureissumiestä enää yksin yön selkään. Hotelli nyt sattui keskiyöllä olemaan asemaa lähin, jonne osuin. Miksikö näin hyvä kohtelu? No, suomalaiset olivat rakentaneet sen, kansalaisuuden kerrottuani sviitin avain lyötiin kouraan välittömästi!
VastaaPoistaHahhah! :D hauska tarina ja kiitos kkommentista. Eiköhän reissun päältä löydy ystävällisiä ihmisiä :)
Poista