perjantai 17. marraskuuta 2017

10 kuvaa ja tarinaa -haaste


Annetaan kuvien kertoa tarinansa.

Where to Next- blogin Niina teki tällä viikolla hauskan haasteen, johon ajattelin itsekin tarttua! Ideana on jakaa valmiiksi määrättyjen otsikoiden alle 10 kuvaa, ja halutessaan kertoa niistä muutamalla sanalla.

Pitää kai myöntää, että mulla ei ole kuvaa haasteen ensimmäiseen kohtaan eli "kuva lentokoneen siivestä". En ole jaksanut niitä yleensä reissussa ottaa, koska ne näyttää kaikki kuitenkin samalta :D Ensimmäisetkin lentokoneen siivistä otetut kuvat olen poistanut "tylsinä".

Aloitetaan siis suoraan numerosta kaksi!


2. Paras vahingossa onnistunut otos
Tämä kuva on otettu viime elokuussa Krakovassa, jossa satuin juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Olin kuvailemassa vanhaa kaupunkia auringonlaskun aikaan, ja hoksasin torilla leijailevan saippuakuplia. Kävin äkkiä räpsäisemässä kuvan, joka onnistuikin iltahämärässä yllättävän hyvin!



3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle
Ei varmaan tarvitse selittää, miksi tämä ilmeikäs vuori saa minutkin hymyilemään. Kuva on jossain päin Pohjois-Norjaa, missä vuoren rinteillä oli siellä täällä hiukan lunta tätä "potrettia" varten. Tästä kuvasta tulee vähän mieleen muumien mörkö, joskin tyytyväisenä :D


4. Luontokuva
Tämä kuva on otettu viime kesänä Kevon luonnonpuistossa Kevon kanjonin vaellusreitillä. Suomalaista luontoa parhaimmillaan.


5. Kuva yläilmoista
Valitessani kuvaa tähän ja edelliseen kohtaan, mietin paljon kumman laitan kumpaan. Molemmat ovat nimittäin luontokuvia yläilmoista! Tämä on kuitenkin otettu melkein pilvien korkeudelta, joten ansaitsee paikkansa tässä kohdassa. Kuva on Slovakiasta Tatra-vuorilta viime kesältä.


6. Postikorttimaisema
Isoissa kaupungeissa on parasta etsiä jokin näköalapaikka, josta avautuu maisema koko kaupunkiin. Budapestissä tämä paikka on kukkulan päällä sijaitseva Budan linna.


7. Kuva matkaseurasta
Tämä kuva on otettu Tromssassa 2016 syksyllä, kun teimme neljän hengen kaveriporukalla road tripin Oulusta Lofooteille ja takaisin. Yksi huikeimpia reissuja huikeassa seurassa!


8. Fiilistelykuva palmun alla
Palmujen alle en ole vielä juurikaan päässyt, mutta lähimmäksi etelän lämpöä pääsin 2016 keväällä Kroatiassa Splitissä. Vaikka oli vasta huhtikuu, aurinko porotti jo mukavasti ja rantakadun palmut saivat unohtamaan Suomen loskaisen kevään.


9. Hyvää huomenta -kuva
Taas luonnon helmaan! Tämäkin kuva on otettu Kevon luonnonpuistossa, ja olihan siellä kaunista. Parasta on pystyttää teltta illalla hämärässä, ja herätä aamulla auringonpaisteeseen ja nähdä leiriytymispaikka ihan uudella tavalla.


10. Lempikaupunkini
Kaikki tiet vievät Roomaan! Ja niin vie minunkin tieni vielä uudelleen ja uudelleen. Olen rakastunut vaikka kuinka moniin upeisiin paikkoihin, mutta jos täytyy nimetä yksi kaupunki, vastaukseni on Rooma. Ainakin toistaiseksi ;)

Toivottavasti tämä postaus oli viihdyttävä, tarttukaahan rohkeasti haasteeseen! Alkuperäinen haaste löytyy Journey Diary -matkablogista.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Interrail: Kuinka paljon 3 viikkoa rautateillä matkaten maksoi?



Elokuussa lähdin kolmeksi viikoksi reilaamaan yksin Itä- ja Keski-Eurooppaan suunnaten. Nyt olisi aika katsoa taaksepäin ja vähän valottaa sitä, kuinka paljon reissuni maksoikaan. 

Avaan tässä postauksessa matkan tarkat kulut jättämättä mitään pois. Olin laskenut itselleni melko tiukan budjetin, jolla pystyi kuitenkin nauttimaan reissusta ja ostamaan vähän tuliaisiakin. Päiväbudjetikseni muodostui 35€, joka kattoi kaiken reissun päällä kuluvan, poislukien siis lennot ja interrail-kortin. Toivottavasti tästä katsauksesta on jollekin omaa reissuaan suunnittelevalle hyötyä :)

Matkustaminen. Suurimmat kuluni reissussa oli luonnollisesti itse matkustamiseen käytetty raha. Pelkästään reililipun hinta vei ison osan matkakassaa, ja sen lisäksi tarvitsin lentolipun lähtöpisteeseeni Puolaan sekä paluulipun päätepisteestä Italiasta. Lisäksi joihinkin juniin täytyi ostaa istumapaikan varaus, joihin meni hieman rahaa vielä pitkin matkaa. Käytin myös pari kertaa bussia sopivien junayhteyksien puuttuessa.

Kulkemiseen käytin:
Interrail-lippu (+12 € hukkumisturva): 406€ 
Lentolippu Helsinki-Krakova: 110€
Lentolippu Milano-Helsinki:106€
Paikkavaraukset ja bussit: 97€
Yhteensä: 719€

Majoitus. Majoituin koko reissun hostelleissa jaetuissa huoneissa. Olin varannut alkumatkalle yöpaikat valmiiksi, mutta muuten etsin yösijan hostelworldista yleensä päivää ennen seuraavaan kaupunkiin saapumista. Sesongista huolimatta yöpaikan löytäminen ei ollut ongelma, vaikkakin elokuussa hinnat saattoivat olla korkeammalla. Yleensä parhaimmat ja edullisimmat hostellit olivatkin jo menneet, mutta sain kuitenkin ihan mukiinmenevät majoitukset 15-25€/yö.

Majoituksiin meni yhteensä 409€.

Ruoka ja juoma. Suurimmaksi osaksi tein itse ruokani hostellin keittiössä. Kävin kuitenkin pari kertaa syömässä ravintolassa, ja hain silloin tällöin vatsan kurniessa ruokaa myös lähimmästä pikaruokakojusta. Veden sain koko reissun ajan ilmaiseksi hanasta, enkä juonut juurikaan alkoholia, joten nämä kulut koostuvat pitkälti kiinteästä ravinnosta :D

Ruokaan ja juomaan meni yhteensä 152€.

Ostokset, pääsyliput yms. Muuhun ylimääräiseen ei hirveästi mennytkään rahaa, koska maailma on täynnä niin hienoja ilmaisiakin asioita! Kuitenkin esimerkiksi Budapestissä piti päästä kylpylään ja Sloveniassa upeisiin luoliin perheelle tuotavia tuliaisia unohtamatta. Näihin kuluihin laskin myös pari euroa maksavat museoliput sekä metroliput (joiden ostaminen "unohtui" kyllä turhan useasti).

Näihin "ylimääräisiin menoihin" kului yhteensä 101€.

Koko reissun yhteishinnaksi siis tuli 1 381€, jonka keräsin säästämällä pienestä myyjän palkastani. Päiväbudjettini vähän venyi alkuperäisestä suunnitelmasta (joka oli 25€), mutta eipä se näin lyhykäisellä reissulla onneksi näkynyt loppusummassa liiaksi. Monen kuukauden reissulla homma voisi olla eri. Kannattaakin pitää huoli että rahaa löytyy tarvittaessa myös budjettia enemmän yllättävien tilanteiden varalle :)

maanantai 30. lokakuuta 2017

Iltahämärä ja auringonnousu Prahassa


Kun toreilla hukkuu väenpaljouteen ja taivaalla porottava aurinko saa hien valumaan niskassa, voi elokuinen Praha tuntua melko tukalalta. Itse nautinkin kaupungista eniten auringonnousun ja -laskun aikoihin, jolloin kaupunki näyttää paremmat puolensa. Kokosinkin Prahasta kasa kuvia, jotka on napsittu hämärän hetkellä sekä aamunkoitteessa.

Ensimmäisenä päivänäni Prahassa lähdin tutustumaan vanhaan kaupunkiin puolen päivän aikaan. Tämä paljastui nopeasti huonoksi ideaksi. Valtavat ihmismassat olivat täyttäneet niin suuret aukiot kuin pienet toritkin, ja tämmöisellä alle 160-senttisellä hukkapätkällä ei ollut mitään mahdollisuutta edes kaivaa kameraa laukusta.

Seuraavana aamuna heräsinkin herätyskellooni klo 6:00, ja lähdin omassa rauhassa ihailemaan heräilevää Prahaa. Aurinko oli juuri nousemassa, ja kadut olivat käytännössä autiot. Täydellistä.


Astronominen kello

Prahan vanhan kaupungin aukio, jo pari tuntia myöhemmin tämäkin kuhisi ihmisiä



Muutama muukin aamuvirkku päätti tulla ottamaan kuvat Kaarlensillan ylle nousevasta auringosta

Illalla suuntasin kävelylle Letna-puistoon, joka sijaitsee kukkulalla Vltava-joen toisella puolella. Ennen auringonlaskua puistoon kerääntyi paljon nuoria skeittaamaan, katselemaan maisemia ja juomaan olutta. Illan hämärtyessä oli juuri oikea hetki hakea kuppi kylmää käteen ja liittyä seuraan. Sekä tietenkin kaivaa kamera esiin.



Näköaloja ei tarvinnut ihailla kuivin suin :)


 Letnasta näkyi koko joen toisella puolella levittyvä kaupunki

Jos siis välillä kaupungin kadut ahdistavat tai tunnelma on hikinen ja kiireinen, et välttämättä ole väärässä paikassa. Vain väärään aikaan!

torstai 26. lokakuuta 2017

Blogin uusi nimi


Viime helmikuussa kun perustin tämän blogin, en miettinyt sille nimeä sen kummemmin. Lätkäisin sivun ylänurkkaan vain ensimmäisen mieleen tulleen nimen, mikä jäi aika pian kaivelemaan. "Sille tielle jäin" on blogiani hyvin kuvaava lausahdus, joka jäi jo vuosia sitten matkalla pyörimään mieleeni.

Olin juuri täyttänyt 16 vuotta, ja olin ensimmäistä kertaa reissussa parhaan kaverini kanssa. Olimme lähdössä kielimatkalle Brightoniin kolmeksi viikoksi, ja luonnollisesti kihisimme innosta ja jännityksestä. Odotellessamme lentoa Helsingistä Lontooseen, majoituimme lentokenttähotellissa, jonka vastaanottovirkailija kertoi innoissaan, kuinka ainainen kaukokaipuu oli syttynyt hänellä teini-ikäisenä kielimatkalla. Juttutuokiosta jäi mieleeni lause "Kerran lähdin ja sille tielle jäin".

Ja uskon, että myös minua puri matkustuskärpänen juurikin tällä ensimmäisellä "omalla" ulkomaanmatkalla. Ja sille tielle jäin.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Uskomaton Cinque Terre



Tein viimeisenä reilipäivänäni päiväretken Milanosta Cinque Terreen. Ihana viiden kylän kokonaisuus Ligurian rannikolla lumosi minut täysin huolimatta vilkkaasta matkustusajankohdasta!

Matka junalla Milanosta La Speziaan kesti 3 tuntia, joten lähdin aamulla liikkeelle jo auringonnousun aikaan. Vaihdoin junaa Genovassa, ja kerkesin nipin napin sieltä jatkavaan junaan, sillä vaihtoaikaa oli vain 10 minuuttia. Eipä ainakaan tarvinnut pelätä taskuvarkaita pinkoessani rautatieasemalla niin lujaa kuin jaloista lähti! La Speziaan saavuttuani pääsin heti junaan, joka kulkee Cinque Terressä, ja 5 minuutin matkan jälkeen saavuin eteläisimpään kylään, Riomaggioreen.






Riomaggiore

Riomaggiore oli varmaan lempikyläni. Värikkäitä taloja kallion kupeessa, kaunista luontoa, tomaatti- ja viinirypäleviljelmiä katujen vierellä sekä syvän sininen meri, jossa pääsi viilentymään kuumana elokuun päivänä. Kylän kivikkoisella rannalla oli jo puolenpäivän aikaan aika paljon porukkaa, mutta sain silti uida aalloissa melko rauhassa. Kokemuksen kruunasi italialainen pitsa, jota olin himoinnut koko reissun ajan! :D


Manarola

Kylien välillä kulkee junan lisäksi paljon eritasoisia polkuja patikointiin, mutta en itse päässyt niitä kulkemaan. Lähes kaikki reitit olivat harmillisesti suljettuja, joten tyydyin matkustamaan kylien väliä täpötäysissä junissa, joilla matka tosin taittui muutamissa minuuteissa.

Etelästä kuljettaessa toisessa kylässä, Manarolassa, oli ehkä Cinque Terren kuuluisin maisema, ja pidin paljon myös tämän kylän tunnelmasta. Manarolasta menin junalla suoraan neljänteen kylään Vernazzaan, mutta siellä en kauaa viihtynyt. Vernazza oli niin täynnä tursteja, ettei kaduilla mahtunut edes kävelemään. Kylän pikkuruisen hiekkarannan vesikin oli kaukana aiempien kylien kristallinkirkkaasta vedestä, joten suuntasin melko nopeasti askeleeni takaisin juna-asemalle.


Täynnä turisteja oleva Vernazza

Jätin retkellä kokonaan välistä Cinque Terren pohjoisimman kylän, joka on ilmeisesti vielä Vernazzaakin pahempi turistirysä. Vietinkin loppupäivän keskimmäisessä Corniglian kylässä, josta löytyi myös hieman syrjäisempi ranta. Corniglian erikoisuus on juna-asemalta kylään johtavat 374 askelman portaat (kyllä, laskin ihan itse!). Ylös kylään pääsee myös maksuttomalla bussilla, mutta pakkohan tämä järjettömän pitkä portaikko oli kerran kiivetä! Corniglia oli kaunis, mutta vietin viimeiset hetket Cinque Terrellä uiden lämpimässä vedessä.






Corniglia

Cinque Terre oli kyllä upea päätös reilille, ja tänne on ehdottomasti päästävä uudestaan seuraavalla Italian matkalla. Tosin, elokuussa en tänne enää lähde. Vaikka turistimassat hieman latistivatkin paikan ainutlaatuista tunnelmaa, nautin joka hetkestä, ja tekisin saman reissun uudestaan. :)


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

On the last day of my Interrail, I did a day trip from Milan to Cinque Terre. Even though it was the middle of August and the place was full of tourists, I really enjoyed it. I swam in the ocean, wandered around the villages and ate Italian pizza.

Cinque Terre has unique nature and the most beatiful small villages. The place is truly magnificent!



sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Tatravuoret: Patikkaretki yli 2 kilometrin korkeuteen


Juna puksuttelee läpi ylängön, ja välillä usvainen pilvi ympäröi maiseman kokonaan. Ikkunasta näkyy vihreää metsää, jonka vastapainona maisemaa halkoo kivinen kallio ja puiden välistä pilkahtelevat järvet. Yhtäkkiä maisema muuttuu, ja junan ikkunasta voi nähdä vaikuttavan vuoriston, kun pilvet antavat tilaa.

3 tunnin junamatkan päässä Slovakian pääkaupungista Bratislavasta sijaitsee mahtava Tatra-vuoristo (Vysoké Tatry), jossa kävin tekemässä reissun mieleenpainuvimman retken. Majoituin kolme yötä hieman kauempana pienessä kaupungissa nimeltä Poprad, josta taisi löytyä yksi (halpa) hostelli. Ja jollain ihme tuurilla tässä 8 hengen hostellissa tutustuin kahteen samanikäiseen suomalaiseen, jotka sain mukaan yhden päivän vaellusreissulle, jonka tarkoitus oli kiivetä valloittamaan huippu tässä vuoristossa.





Skokin vesiputous

Tatra-vuoristo sijaitsee Slovakian ja Puolan rajalla, ja meidän reittimme meni Slovakian puolella, lähtien Štrbské Plesosta. Reitti eteni siitä Skok-vesiputoukselle ja kauniiden vuoristojärvien ja -lampien ohi aina yli 2300 metriin vuoren huipulle, ja siitä alas Furkotská-laaksoon ja takaisin aloituspaikkaan. Reitti oli keskivaikea ja sen kesto on noin 6-8 tuntia, mutta me jäimme syömään eväitä ja lilluttelemaan varpaita lähes jokaiselle kauniille lammelle, joten patikkamme kesti koko päivän aamusta auringonlaskuun saakka.


Välissä kiipeämistä helpottamassa oli ketjuja. Tämä kohta on varmaan keväisin liukas, sillä suoraan oikealla puolella laskeutuu vesiputous.



Reitin alku ja loppu on metsäistä polkua.

Reitillä oli upeita maisemia, ja koska reitti ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä, ei vesiputouksen ohi päästyämme muut ihmiset juuri häirinneet menoa. Vaeltaessa saattoi pysähtyä pitkäksikin aikaa vain ihailemaan vuoria, laaksoja ja kirkkaita järviä ja luontoa.

Lähellä huippua vaeltaminen oli jo melko haastavaa, ja itse alle 160 senttisenä sain tarrata käsilläkin sopiviin otteisiin ainakin viimeiset sata metriä ennen huippua. Jotkin kohdat olivat myös niin jyrkkiä, ettei siitä kukaan ilman pientä kiipeilyä pääse. Viimeistään siinä vaiheessa kun vaatteetkin alkoivat kastua ohuen pilven imaistessa meidät sisäänsä, alkoi korkeus jo värisyttää. Vaikeimmissa ja liukkaissa kohdissa oli kuitenkin onneksi usein kallioon kiinnitetty ketju kapuamisen apuna.


Hyytävän kylmä järvi, jossa piti kuitenkin käydä pulahtamassa


Tämä oli varmasti reilini upein kokemus, sillä kerkesin jo kaivata luonnonrauhaa kolmen suuren kaupungin jälkeen. Reissun kruunasi uiminen vuoristojärvessä ja punainen täysikuu, joka näkyi tarpoessamme reitin viimeistä pätkää auringon jo laskettua.

Jos olet luonnon ystävä ja matkalla Slovakiassa, älä jätä tätä välistä! Reittejä on kaiken tasoisia ja pituisia, ja maisemat mykistävät varmasti jokaisen :)


Raikas vuoristovesi maistuu niin hyvältä lämpimän vesijohtoveden jälkeen

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

The most challenging and rewarding daytrip I have ever made. This hike in High Tatras in Slovakia took me 12 hours but all the pain in my legs the next day was totally worth it. The highest peak was in 2350 meters, and the views were amazing.